Tiedustelulakien henki säilyttää pakkokeinon, jolla valvojaa valvotaan
On hyvä muistaa, että moraali ihmiskunnassa ei kohoa, jos kilpaillaan vain siitä, kuka onnistuu eettisten rajojen alittamisessa.
WikiLeaks-vuoto Vault 7, jonka otaksutaan olevan täydellisin USA:n tiedustelusta koskaan ulos saatu dokumentti, sisältää 7 818 dokumenttia ja liitteitä 943. Mukavaa iltalukemista, mutta ei lapsille eikä herkkähermoisille.
Tuon lähteen mukaan maailma elää sellaisten huipputeknisten uhkien keskellä, kuten Marbler, joita tiedustelulakiluonnosten perusteluissa on Suomessa pidetty vasta ”hypoteettisina uhkina”.
On pakko yrittää tiivistää ja kertoa lyhyesti, mitä internetin valvonnassa tapahtuu nyt ja miksi. Paljon puhuttujen tiedustelulakien henki on se, että kaapelit tulee iskeä kiinni internetin juuripalvelimien muodostamaan runkoverkkoon, koska muutkin tekevät niin. Tietoliikennetiedustelua saisi siis vastedes tehdä Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista.
Hyvä niin, sillä niin tekevät suurvallat.
Kuitenkaan esimerkiksi piratismijahti ei saisi olla sellainen pakkokeinon mukainen peruste, joka oikeuttaa valvomaan verkon pohjavirtaa.
Juuripalvelimissa on ollut verrattain vähän älyä siksi, että datavirtaa ei pystyisi analysoimaan, mutta juurinimipalvelimen IP-osoitteen on oltava asiakasnimipalvelimien tiedossa sisäänrakennettuna. Useat juuriserverien ominaisuuksista saattavat sen haavoittuvaksi, jos vain pahaa tahtoa löytyy riittävästi.
Joulukuussa 2017 valmistuneen siviilitiedustelulain luonnoksen mukaan viranomaisille halutaan mahdollisuus käyttää salaisia tiedonhankintamenettelyjä jo ennen rikosepäilyä, jos ja kun tilanne uhkaa vakavasti kansallista turvallisuutta.
Perinteiset tiedonhankintakeinot, kuten televalvonta, laitteiden sijaintitietojen valvonta ja peitetoiminta, olisivat sekä suojelupoliisin että puolustusvoimien pakkokeinoreservissä.
Koska elämme oikeusvaltiossa, jokaisen pakkokeinon kohdalla on pystyttävä perustelemaan tuomioistuimelle, että epäilty toiminta muodostaa vakavan uhkan kansalliselle turvallisuudelle.
Tämä lain asetus näyttää tarpeelliselta, ja se menee läpi sillä edellytyksellä, että eduskunnan oppositio tukee perustuslakimuutosta kiireellisenä.
Perustuslakimuutosta ei saada muuten läpi.
Tiedustelun valvontaan tulee uusi instanssi, tiedusteluvaltuutettu, jonka resurssit ilmeisesti turvataan eduskunnassa opposition maadoittamiseksi.
Kiireellisyys vaatii perustuslain muutosta, johon tarvitaan 2/3-osan enemmistö parlamentissa.
Tiedusteluvaltuutetulle on varattava välineet ja resurssit valvoa, mitä dataa juuripalvelinverkosta halutaan.
Me vuonna 1995 graafisen internetin syntyessä paikalla olleet (olin Suomen ensimmäisen nettilehden tp.) olemme pitäneet juuripalvelimien verkkoa pyhänä asiana.
Usein aamutelevision sohvalla tavattava Jyrki Kasvi (vihr.) oli yksi meistä, ja mielestäni hän esittää tasapainoisia näkökohtia tiedustelulakiin, jotta se vastaisi muuttuvan maailman tarpeisiin.
Verkko on varsin toinen kuin 23 vuotta sitten. Yksityisyyden suoja ja kirjesalaisuus ovat olleet uhattuina kaikki nämä vuodet eri viranomaistahoilta. Ehkä nyt on perusteita tinkiä myös tästä pyhästä.
Mutta ainakin monet meistä ovat myös uskoneet Ruotsiin kuin jonain moraalis-eettisenä johtotähtenä. Ruotsi uusine lakeineen meni ensimmäisenä (luvallisesti) valvomaan Tukholmassa sijaitsevalle juuripalvelimelleen. Siihen aikaan Suomen kaikki nettiliikenne kulki Tukholman kautta. Nyt linja kulkee myös Saksan kautta, ja se vetää paremmin.
On hyvä muistaa, että suurin osa suomalaisista pitää yhdentekevänä sitä, urkkivatko viranomiaset heidän viestejään vai eivät.
Yritykset taas haluavat pitää tiedot omanaan. Niiden etua on syytä valvoa.
